torstai 13. maaliskuuta 2008

nepalista 19.2-13.3

Tässä hieman uusia kuvia nepalista. modeemiyhteys on niin hidas ja tökkivä että on pakko karsia kuvista (koosta ja lukumäärästä)

aatelkaapas tätä kuvaa vähän aikaa. pellistä kyhätty ovi ja katto, pressua ja harkkoja pitimenä. riisi/perunapusseista tehdyt kukkaruukut. ei edes ripaa ovessa. siinä "amma" istuu, hymyilee ja on onnellinen. ovessa lukee halleluja.
Patan hospitalissa hyvin hoidetun yön jälkeen. on sen verran voimaa, että voi käydä parvekkeella happihypyllä

Trisuli river.
AG:n raamattukoululla kertomassa IK:sta

Tässä melotaan phewa lakella, pokharassa keski-nepalissa

Tässä ollaan koulussa, joka oli srkssa lounastauolla. syödään beaten riceä ja keitettyjä vihanneksia


Tässä H kävelee Patan Zoossa

torstai 28. helmikuuta 2008

our God is a good God

Täytyy sanoa että aika surkeasti tätä blogia on tullut täällä Nepalissa päivitettyä - eli toisin sanoen ei vielä ollenkaan vaikka ollaan oltu jo täällä kuukausi.. no nämä ihanan epäluotettavat modeemiyhteydet ei ainakaan siihen kauheasti ole rohkaissut.

Nyt täytyy kyllä sanoa meidän nepaliapulaisen sanoin että our God is a good God, vihdoin neljän päivä täysin vihanneksena makaamisen jälkeen oon pystyssä ja tuntuu kun olis herännyt eloon taas. Siinä on paljon kiitosta, jos ootte rukoillut meidän puolesta näiden päivien aikana niin Todella Iso Kiitos, Jumala kuulee rukoukset. Meille molemmille nousi korkea kuume, mulle maanantaina ja t:lle tiistaina ja olin kyllä tosi huonossa kunnossa, en jaksanut kolmeen päivään nousta edessä sängyssä istumaan ja valvoin kaikki yöt kun särki niin paljon joka paikkaa. Kahtena päivänä käytiin lääkärissäkin, lääkäri otti kaikenlaiset mahdolliset testit ja yritti laittaa tippaa ja antibioottia ja kaikenlaista mutta mistään ei oikeen saanut selville että mitä se vois olla, loppujen lopuksi se kirjoitti diagnoosiksi että mahdollinen bakteeriripuli, vaikka ei edes ollut ripulia. Ei viime vaan sitä edellisenä yönä kuume laski ihmeellisesti ja aamulla oli paljon parempi olo vaikka illalla vielä en jaksanut kävellä kunnolla ilman apua. Uskon että Jumala oikeesti vastasi rukouksiin, kiitos Herralle! Nyt oon jo aika hyvässä kunnossa, vaikka sitten se ripuli tuli kumminkin mutta muuten on kyllä ihanan hyvä olo, t on vielä vähän heikossa kunnossa eikä itekään oo vielä jaksanut lähteä kauheesti urheilemaan mutta hyvältä näyttää.
Kyllä meidän puolesta rukoiltiinkin, meidän apulainen kävi varmaan 20 kertaa päivässä rukoilemassa ja muutenkin huolehti ja toi ruokaa ja vettä ja olis syöttänytkin jos olis ollut tarpeen. Jumala on kyllä järjestänyt asiat aika hienosti.

Se on hassu juttu että ehkä täällä sitä oppii vähän päästämään irti siitä länsimaisesta tekokeskeisestä uskosta, se on jotenkin suomessa niin tärkeää mitä tekee ja ne teot laitetaan vielä arvojärjestykseen. Se mitä me nyt tehdään on aika korkealla siinä arvohierarkiassa vaikka hyvin voi olla että jollakin ihan "tavallisella" seurakuntalaisella on paljon parempi asenne Jumalaa kohtaan. Kun Jumala oikeasti katsoo vaan sitä sydäntä ja niitä motiiveja, ei sitä kuinka paljon me suoritetaan Hänelle. Se suorituspaine tekee sen ahdistuksen helposti nytkin kun sairaana ei oo saanut mitään suoritettua. Ja kuitenkaan se ei oo siitä ollenkaan kyse. Nää nepalilaiset täällä palvelee Jumalaa vaikka pelkästään tekemällä ruokaa, siivoamalla ja auttamalla toisia. Ja nää rakastaa täällä istua vaan ja olla ja antaa aikaa muille ihmisille.

Täällä vähitellen alkaa meitäkin entistä enemmän koskettamaan tämän maan sekava tilanne, nyt meilläkään ei oo enää kaasua ruoanlaittoon, apulainen joutuu kaiken kokkaamaan puilla, takseja ei saa enää mistään ja hinnat on tosi korkeat ja bussit on niin täynnä että ollaan jouduttu pari kertaa matkustamaan niiden katoilla (se oli tosin kyllä paljon hauskempaa kun ahtautua täpötäyteen bussiin mutta ehkä matkustusturvallisuus ei oo ihan huippuluokkaa;) Ruokakin alkaa loppua ja hinnat nousee tosi paljon, leipää ei oo meinannut löytyä mistään ja riisi on tosi kallista. Ja kun meillä on vielä asiat täällä tosi hyvin, jotkut ihmiset nepalissa joutuu syömään pelkkää beaten ricea ja vettä (hakattua kuivaa riisiä) sen takia kun kaikki tiet on kiinni etelän sekavan tilanteen takia ja intiasta ei päästä tuomaan ruokaa tänne. Saa nähdä mitä tapahtuu jos tämä tilanne ei kohta parane, nyt se on vaan päivä päivältä pahentunut. Saa rukoilla sen puolesta.
onneksi Jumala Auttaa.