nepalista 19.2-13.3

Tässä hieman uusia kuvia nepalista. modeemiyhteys on niin hidas ja tökkivä että on pakko karsia kuvista (koosta ja lukumäärästä)

aatelkaapas tätä kuvaa vähän aikaa. pellistä kyhätty ovi ja katto, pressua ja harkkoja pitimenä. riisi/perunapusseista tehdyt kukkaruukut. ei edes ripaa ovessa. siinä "amma" istuu, hymyilee ja on onnellinen. ovessa lukee halleluja.
Patan hospitalissa hyvin hoidetun yön jälkeen. on sen verran voimaa, että voi käydä parvekkeella happihypyllä

Trisuli river.
AG:n raamattukoululla kertomassa IK:sta

Tässä melotaan phewa lakella, pokharassa keski-nepalissa

Tässä ollaan koulussa, joka oli srkssa lounastauolla. syödään beaten riceä ja keitettyjä vihanneksia


Tässä H kävelee Patan Zoossa

our God is a good God

Täytyy sanoa että aika surkeasti tätä blogia on tullut täällä Nepalissa päivitettyä - eli toisin sanoen ei vielä ollenkaan vaikka ollaan oltu jo täällä kuukausi.. no nämä ihanan epäluotettavat modeemiyhteydet ei ainakaan siihen kauheasti ole rohkaissut.

Nyt täytyy kyllä sanoa meidän nepaliapulaisen sanoin että our God is a good God, vihdoin neljän päivä täysin vihanneksena makaamisen jälkeen oon pystyssä ja tuntuu kun olis herännyt eloon taas. Siinä on paljon kiitosta, jos ootte rukoillut meidän puolesta näiden päivien aikana niin Todella Iso Kiitos, Jumala kuulee rukoukset. Meille molemmille nousi korkea kuume, mulle maanantaina ja t:lle tiistaina ja olin kyllä tosi huonossa kunnossa, en jaksanut kolmeen päivään nousta edessä sängyssä istumaan ja valvoin kaikki yöt kun särki niin paljon joka paikkaa. Kahtena päivänä käytiin lääkärissäkin, lääkäri otti kaikenlaiset mahdolliset testit ja yritti laittaa tippaa ja antibioottia ja kaikenlaista mutta mistään ei oikeen saanut selville että mitä se vois olla, loppujen lopuksi se kirjoitti diagnoosiksi että mahdollinen bakteeriripuli, vaikka ei edes ollut ripulia. Ei viime vaan sitä edellisenä yönä kuume laski ihmeellisesti ja aamulla oli paljon parempi olo vaikka illalla vielä en jaksanut kävellä kunnolla ilman apua. Uskon että Jumala oikeesti vastasi rukouksiin, kiitos Herralle! Nyt oon jo aika hyvässä kunnossa, vaikka sitten se ripuli tuli kumminkin mutta muuten on kyllä ihanan hyvä olo, t on vielä vähän heikossa kunnossa eikä itekään oo vielä jaksanut lähteä kauheesti urheilemaan mutta hyvältä näyttää.
Kyllä meidän puolesta rukoiltiinkin, meidän apulainen kävi varmaan 20 kertaa päivässä rukoilemassa ja muutenkin huolehti ja toi ruokaa ja vettä ja olis syöttänytkin jos olis ollut tarpeen. Jumala on kyllä järjestänyt asiat aika hienosti.

Se on hassu juttu että ehkä täällä sitä oppii vähän päästämään irti siitä länsimaisesta tekokeskeisestä uskosta, se on jotenkin suomessa niin tärkeää mitä tekee ja ne teot laitetaan vielä arvojärjestykseen. Se mitä me nyt tehdään on aika korkealla siinä arvohierarkiassa vaikka hyvin voi olla että jollakin ihan "tavallisella" seurakuntalaisella on paljon parempi asenne Jumalaa kohtaan. Kun Jumala oikeasti katsoo vaan sitä sydäntä ja niitä motiiveja, ei sitä kuinka paljon me suoritetaan Hänelle. Se suorituspaine tekee sen ahdistuksen helposti nytkin kun sairaana ei oo saanut mitään suoritettua. Ja kuitenkaan se ei oo siitä ollenkaan kyse. Nää nepalilaiset täällä palvelee Jumalaa vaikka pelkästään tekemällä ruokaa, siivoamalla ja auttamalla toisia. Ja nää rakastaa täällä istua vaan ja olla ja antaa aikaa muille ihmisille.

Täällä vähitellen alkaa meitäkin entistä enemmän koskettamaan tämän maan sekava tilanne, nyt meilläkään ei oo enää kaasua ruoanlaittoon, apulainen joutuu kaiken kokkaamaan puilla, takseja ei saa enää mistään ja hinnat on tosi korkeat ja bussit on niin täynnä että ollaan jouduttu pari kertaa matkustamaan niiden katoilla (se oli tosin kyllä paljon hauskempaa kun ahtautua täpötäyteen bussiin mutta ehkä matkustusturvallisuus ei oo ihan huippuluokkaa;) Ruokakin alkaa loppua ja hinnat nousee tosi paljon, leipää ei oo meinannut löytyä mistään ja riisi on tosi kallista. Ja kun meillä on vielä asiat täällä tosi hyvin, jotkut ihmiset nepalissa joutuu syömään pelkkää beaten ricea ja vettä (hakattua kuivaa riisiä) sen takia kun kaikki tiet on kiinni etelän sekavan tilanteen takia ja intiasta ei päästä tuomaan ruokaa tänne. Saa nähdä mitä tapahtuu jos tämä tilanne ei kohta parane, nyt se on vaan päivä päivältä pahentunut. Saa rukoilla sen puolesta.
onneksi Jumala Auttaa.

Hääkuvia

Lisää kuvia tulee, kunhan jumiutunut Blogspot sivusto alkaa taas toimia

Tatun isä teki meille tollaset hienot kyltit, ja ne oli jopa niin hienot että niistä oli kolme varastettu tien varresta kun yritettiin keräillä niitä sieltä :D

Meille satoi saippuakuplia! Hilden pikkusisko onnistui yllättämään meidän täydellisesti.

Tuoreet Mr. and Mrs. Lassila, kivaa olla naimisissa

Ulkomaalais-tulkkaus-sektio, Ihanat Jim&Maralyn, Il-soo ja Kristina uskollisesti tulkkaa + Lautamäen Elina taustalla

Tauko sateessa, yritettiin syödä vähän kakkua ulkona, piti laittaa lahjapapereita istuinalustaksi. Kuvassa Esa, Kimmo, Tatu ja Lauri

Me

Mimosa (Hilden isosisko) teki häämekon

Saippuakuplataistelu

What's up there?

Aitolahden kirkko missä meidät vihittiin

Vähän jännittää, varsinkin kun Hildelle tuli vähän kiire lähtö, musiikki alkoi soimaan ja morsian oli vielä piharapulla ja morsiamen isä näpräsi kännykkää, eikä millään meinannut saada sitä taskuun takaisin, onneksi sai kuitenkin viime hetkellä kun ovi aukesi. Oli kuitenkin sen verran kiire naimisiin että Morsian ja isä tunki sisään yhdestä ovesta eikä malttanut odottaa toisen aukeamista.

Bass'n Helenin Taisteluni lauloi/soitti Elina, Pauliina, Outi, Osku, Kimmo ja Sari tosi kauniisti, ihan tuli tippa linssiin

Pususta ei saatu kuvaa kun se oli (ainakin Tatun mielestä) liian ... tatu: ihan surkea pusu, ihan ku olis joku 5-luokkalainen tyttö pussannu poikaa discossa salavitiä ja sillä lailla tosi nopeasti ja poskelle. tämän tarkoitus oli tulla suulle. juuri ja juuri huulet koskettivat suuta. minä vaadin uutta pusua, mutta sitten se alkoi vastustelemaan ja työntämään mua poispäin itsestään kaiken kansan edessä. muistan aina, minun "voitte suudella morsianta" -pusu oli nahkanen.

Perhepotretti: tatun ja hilden vanhemmat ja hilden pappa

Hilden perhe: siskot ja poikaystävä&kihlattu, veli ja kihlattu, vanhemmat.
Tatulla on kärsivä ilme kun se joutuu väkisin olemaan kuvissa, vaikka mielummin haluaisi seurustella vieraiden kanssa.

intian kuvia

tässäpä matkastamme. katso elokuun postitus, ja mene sivun loppuun. kelaa sieltä alkuun päin niin kuvat tulevat edes jollain tavalla kronologisesti. jatka siitä sitten lokakuun postitukseen. klikkaa kuvaa, ja se suurenee (kätevää eikös?)

matkasimme siis seuraavasti: helsinki-mumbai lentokoneella. siitä heti odottamisen jälkeen lentokoneella mumbai-delhi. olimme siellä pari päivää yötä paharganj-alueella, josta lensimme mumbai-leh. lehissä viivyimme noin viikon verran. matkasimme lehistä manaliin bussilla, manalista shimlaan jeepillä, viivyimme pari yötä. shimlasta chandigarhiin taxilla, chandigarhista delhiin lentäen ja delhistä takaisin mumbaihin lentäen. mumbaista lensimme yksinkertaisesti helsinkiin suoralla lennolla.

hääkuvat tulevat myöhemmin.
suomen junasta kuva kontrastin vuoksi. katsokaa nyt. kaikki takit ovat järjestyksessä naulassa. matkatavarat näyttävät siltä, niinkuin joku upseeri olisi järjestänyt ne hienosti metrin välein toisistaan. missäs kaikki ihmiset on? mitäs järkee on käyttää puolityhjää vaunua? kun katsoo ikkunasta ulos, kaikki tolpat ovat vatupassilla vedetty suoraan. suomeen palatessa tuntui siltä että ensinäkin helsingin liikenne kulkee kuin unessa: hitaasti ja järjestyksessä. on niin kauhean hiljaista. lentoaseman vessa on kuin kirurgian osaston leikkaussali. ojennat kätesi kohti pömpeliä, ja sieltä tulee paperia. niin, ja vessa vetää itsensä automaattisesti ja siellä tuoksuu kukkaketo. lentokoneesta näkyi peltoja ja tönöjä siellä täällä, missäs on se slummi jonka kuuluisi olla lentokentän vieressä? kaikkialla muissa suuremmissa kaupungeissa slummit ovat aina lentokentän vieressä. mumbain lentokentän vieressä oli valtava slummi. niin, no suomessa sehän on varmaankin sitten vantaa.

suosittelen sinulle matkaa intiaan.
finnairin koneesta, matkalta mumbai-helsinki. ei nukuttu koko edellisenä yönä ja väsytti aikas paljon.
mumbain lentokentältä, "retiring room" mikä tarkoittaa eläköitymishuone. siellä on huone, jossa voi vaipua eläkkeelle ilmeisesti.
chandigarhin lentoasemalta, kuuma on ja hymykin "herkässä"
air deccanin kone jolla matkustettiin chandigarhista delhiin.
gupta hospital (sairaala)
kylpylä

tämä kaatopaikka oli vain muodostunut tien viereen ja haju oli kaamea. matkalta shimlasta chandigarhiin
"national goods carrier" ajavat renkaat ja akseliston loppuun ja sitten saattaa jollain vuoristotiellä lähteä renkaat alta pois. yleensä pakoputkista tuli sankkaa mustaa savua joka haisi pahalle, ja kulkivat todella hitaasti. kannattaa tarkastella mitä perässä lukee.. jokainen rekka oli koristeltu erilailla lukuunottamatta paria poikkeusta mitä löysi jokaisesta: "blow horn" ja "use dipper at night".
tällaisella pelillä yleensä matkustivat äiti, isä, ja kaksi lasta. sen lisäksi vielä ehkäpä pöytä, tuoli ja ostokset. joskus näimme siinä myös isovanhemmat mukana. perheet käyttävät näitä, kun heillä ei ole välttämättä varaa autoon.
tällainen näkymä avautui brenkuksien parvekkeelta. heidän asuntonsa tavoitti hyvin länsimaiset standardit, oikeastaan ylikin sen. ihan ymmärrettävää että haluaa asua kodissa sellaisessa maassa jossa ihan tavallisen asian toimittamisesta saattaa muodostua koko päivän kestävä kärsimys.
tässä hassutellaan aamupalalla jozefin ja bohunkan kotona. äiti, juon kokista aamupalaksi!
kesä -ja monsuuniaikaan hallittiin koko intiaa tästä rakennuksesta käsin. brittiläiset halusivat paeta kuumuutta shimlan viileyteen. he rakensivat brittiläisiä rakennuksia shimlaan sekä tämän linnan joka nykyisin toimii jonain tohtoriopintojen paikkana. voisi luulla jälleen että meidät on törkeästi copy-pastettu kuvaan.
puustoa
hedelmäkauppa. seinässä ilmeisesti mainostoimiston mainos.
shimlassa kulkukoirat ovat oppineet kerjäämään turisteilta. eräskin kulkukoira huomasi meidät ja alkoi seuraamaan näyttäen "nättiä naamaa". sitten tulimme tälle kohdalle jossa oli apinaperhe. isoin ja harmaaturkkisin apina alkoi pitämään "tsik tsik" ääntä ja syöksyi kovalla vauhdilla meitä päin näyttäen hampaitaan. pelästyimme valtavasti, että se käy meidän kimppuumme, mutte se kävikin koiran kimppuun joka juoksi häntä koipien välissä nopeasti pois tieltä. Tatu puristi hädissään hildeä olkapäästä niin kovaa että hilde luuli apinan purreen häntä. paikalliset vain naureskelivat meille "tyhmille".
apinat ovat shimlassa ongelma. kaikki vesisäiliöt pitää suojata, ikkunoissa pitää olla kalterit. niitä on tosi paljon. kaiken lisäksi apinat ovat suurin rabieksen levittäjä koko intiassa. tietenkin hindut palvovat apinoita jumalanaan.. never touch the monkey, let the monkey KILL YOU!
kävelymatkalta
kommunistista propagandaa... tiedä kuinka hyvin menestyy.

shimlan sähkövirityksiä. ilmeisesti siinä on myös joku pankki.
jozef ja bohunka. käytiin pizzalla.
taas main bazaar rd. shimlan "tärkein" katu. tänne ihmiset tulevat sanoman mukaan katselemaan toisiansa, joka on suurin huvitus ilmeisesti. juoruta ja katsella toisaan.
marketplace. hedelmä/vihannes. lihanmyyntiosasto tätä katua eteenpäin. kuvaa ei pystynyt ottamaan, koska hajusta tuli todella paha olo, ja meinasin oksentaa. piti juosta nopeasti pois. siellä oli verisiä ruhoja riippumassa katosta, sisäelimiä laatikoissa, sikojen ja muiden päitä esillä, ja erikokoisia ja näköisiä kimpaleita pöydillä, laatikoissa ja tuoleilla. yhdessä kaupassa kynittiin kanaa. puoteja oli monta oikealla ja vasemmalla puolella, edessä myös, mutta eteneminen oli pakko keskeyttää. myyjät istuivat kojujensa edessä tai sisällä rauhallisesti, eikä haju heitä näyttänyt yhtään kuvottavan.
marketplace
marketplace shimlassa

shimla toisesta kulmasta
shimla. kävimme katsomassa ystäviämme slovakiasta. oli kuulemma ollut monsuunin aiheuttamia landslideja ympäristössä juuri hiljattain ja jozef sanoi että kokonainen kylä oli huuhtounut pois maavyöryssä.
george on the right and jason on the left. saavuimme shimlaan. hildellä oli matkalla taas hengenahdistusongelmia. (jotka jatkuvat kummallisesti, muiden tautien lisäksi mistä ei saada selvyyttä mitä ne on, edelleen)
matkalla tuli vastaan lehmälauma
kuorma
manali-shimla matkalta
tämä hyppäsi jostain väliin, manalista. intialaiset kirjoittavat aamupalan itsepintaisesti väärin joka paikassa. "breakfast" on oikein, he kirjoittavat "break fast" joka tarkoitta "riko nopeasti". muutenkin englannin oikeinkirjoitus on hieman kyseenalaista kaikissa ravintolan menuissa, mainoksissa, kylteissä, jopa tienviitoissa joiden pitäisi olla virallisia. yksi hassu oli tältä manali-shimla matkalta yhdestä ravintolasta jossa myytiin "strawary ice". stawary-jäätä... toinen ravintolan mainos taisi olla lehissä jossa julistettiin ponnekkaasti "specializes in veg and non-veg" (erikoistunut kasviksissa ja ei kasviksissa) toisin sanoen siihen olisi voinut laittaa "specials in food" tai pelkää "specials" ehkäpä.
kalkasta, tavallinen päivä
matkalta, lehmiä
ja matkalta
manali-shimla matkalta
matkalta
matkalta
matkalta shimlaan
hänen kotinsa on bussipysäkki
main bazaar rd.
manalista, main bazaar rd. autoriksa ja asiakkaita
old manalista
pakataan jeeppiä, jolla matkustetaan shimlaan. matka kesti noin 7h. kulkukoira yrittää ilmeisesti auttaa meitä. teimme matkaa georgin ja jasonin (from the uk) kanssa. mukavia kavereita. tapasimme heidät bussissa tullessamme lehistä manaliin.

tarkkanäköinen huomaa hampun kasvavan etualalla. himachal pradeshissa kasvoi tämä rikkaruoho villinä, manalissa haisi joka paikassa. manalissa käytetään paljon huumeita, ja monta turistia on mystisesti kadonnut juuri huumeisiin liittyvien rikosten tähden.

manalissa, tarkemmin old manalissa "tourist nest" jossa yövyttiin.

hilden kamera oli täynnä kuvia, kunnes sitten eräänä iltana käveleskellessämme puistossa (puistossa muuten, jokainen puu oli numeroitu valkoisella maalilla ja sisäänkäynnin luo oli laitettu lista kuinka monta erilaista puuta puistossa on ja paljonko on niiden yhteenlaskettu rahallinen arvo) kameran kortti sanoi kontrahtinsa irti, ja kaikki hienot rakkaudella otetut kuvat katosivat. yritin korjata vahinkoa räpsimällä mahdollisimman monta kuvaa manalista. tosin lähdettiin jeepillä aamulla klo 8, ja lähes kaikki kuvat piti ottaa ikkunasta.